Lasten mehuhetki päättyi ikävästi
musta enkeli vei päivänsankarin

Äiti huitoo parvekkeella tukka hajallaan
ja huutaa talonmiestä täysin poissa tolaltaan
Pienet vieraat nyyhkyttävät yhä kauhuissaan
isä kertoo poliisille jotain sekavaa

Lasten mehuhetki päättyi ikävästi
musta enkeli vei päivänsankarin

Kuka käski syödä liikaa täytekakkua
ja kaataa toisten lasten niskaan kylmää mehua
Siitä joutuu paholaisen pannuun paistumaan
maailmassa ei säästy enää viattominkaan

Lasten mehuhetki päättyi ikävästi
musta enkeli vei päivänsankarin

Kuka lasta suojelee ja kuka rakastaa
ja estää lasta loukkaamasta pikku jalkojaan
Paha musta enkeli vie kenet haluaa
eikä muita enkeleitä ole olemassakaan

Sanat ja sävellys: Tuomari Nurmio

Pidän tästä laulusta. Olen soittanut sitä itsekin samalla lauleskellen. "Siitä joutuu paholaisen pannuun paistumaan" on ehdottomasti mielisäkeeni tässä. Syitä ei tiedä kukaan, eikä ehkä tahdokaan. Jotenkin mielikuva penskasta jota paholainen paistaa pannulla on yllättävän jännä ja kierolla tavalla huvittava. Long life (pattereita olivat Philipsin, ainakin ysärijysärin aikaan) musta huumori!

Olen tänään tuomarinurmioillut ihan urakalla. Soittelin, koska lainailin kirjastosta nuottiopuksen mutta ääniala ei riittänyt laulamiseen varsinkin kun ääni on kipeänä muun kurkun sisälmyksen ohella. Lueskelin myös aiheeseen liittyvää runokirjaa ja yhtä toista antologiaopusta, jossa oli ihan pirusti suomalaisia runoja eri runoilijoilta. Kaarlo Kramsu vaikuttaa mainiolta runoilijalta jos minulta kysytään. Yleensäkin romantiikan aikana (sekö se oli silloin 1800-luvun lopulla?) tehdyt huolellisesti riimitellyt runot ja myös monet kalevalamittaiset ovat mieleeni. Kalevalamitta on aina kova sana, itsekin voisi joskus harrastaa moisen käyttöä jos osaisi. Voisi yrittää, voisi yrittää.

Lainailin myös YUP:n levyn siivoilumusiikiksi huomiseksi. Ei ole mitään hajua minulla, millaista musiikkia se on, tiedän vain että serkku kuuntelee sitä. En tiedä myöskään, käyvätkö musiikkimakumme muuten yksiin. Merh. Tänään tein myös randomipsykedeelisen lyijykynäluonnoksen ja hoksasin että jaahas, luonnoskirjasta on mennyt kaksi kolmas- ellei jopa kolme neljäsosaa. Tarvitsen kohta uuden. Derwentin reportterimallinen aaviitonen on hyvä. Paperi on siinä määrin hyvää ettei tussimuste mene läpi, ellei tussaaja röydä kovin pahasti ja akvarellivärityskin onnistuu ihan mallikkaasti siihen. Lyijykynällä ei saa kovin nättiä jälkeä, muttei se taida olla kiinni kirjasta vaan tekijästä.

Kirja on yksi harvoja tavaroita, jotka eivät lähde huomenna kämppään. Monta laatikkoa ja muovipussia matkustaa samalla kun auto viedään katsastukseen. Ihmettelen, miten jaksan kantaa sen yhden (pirun raskaan) laatikon kierreportaat ylös. Kaipa Rane auttaa, kun se kuitenkin on siellä. En tiedä edes miksi, isä vaan sanoi että sekin sinne tulee. Siinäpähän, oma ongelma se on jos tietää että toinen aikoo roijjata raskaita laatikoita kämppäänsä ja tulee samalla kyydillä pitäjään ja kuski on noidannuolinen ja siten lähes puolirampa ja kävelee nokka kiinni kynnyksissä, eikä varmasti voi kantaa. Pitäisi osata laskea yhteen, että yksi plus yksi on kaksi ykköstä (eli joko 1,1 tai yksitoista).

Kyttäilin Myspacea ja hogasin etten omaa siellä kavereita. Suoviittana siellä roikuskelen. Tämä ei ollut vihjaus, älkää käsittäkö minua väärin, väki hyvä.

Vielä loppuun lainaus Tuomari Nurmion Karvaisesta sielusta peräisin olevasta värssystä nimeltään Menevällä päällä:

Ison kinkun kankku
paistoi sohvan takaa
Mä hiivin hiljaa katsomaan,
mikä siellä makaa
Se painoi varmaan tonnin
ja haisi kamalalle
Me käännettiin se kyljelleen
visva valui lattialle
Muinaisen naudan raato
kukahan sen kaatoi,
sinä Musta Sambo,
minä vaiko Nieminen?
Kai me ammuttiin se mammutti
ja raahattiin se mukaan
ennen kuin me sammuttiin,
ei sitä muista kukaan

Ihan vain siksi, että varsinkin neljä viimeistä säettä ovat varsin kivoja, ja koska tykkäilen koko runosta. Se vaan oli niin pitkä, etten viitsinyt kirjoittaa kokonaan. Enkä edes tiedä onko tällainen lainaileminen sallittu vaikka kuinka ilmoittaisi alkuperäisen tekijän ja tekisi sen kuolaa suupielistään valuttavana fanina.