En oikein osaa kirjoittaa omaelämäkerrallista tekstiä enää. En tiedä miksi, tuntuu vain siltä. Se johtuu myös siitä, että käsi on ihan mahdottoman omituisen tuntoinen. Se taas johtuu siitä, että se kipeytyi tanssiessa ja kirjoittaessa koneella. Kirjoitin viestejä foorumeille, en mitään proosaa. Sorry ihmiset, ei ollut tarkoitus herättää mielenkiintoa mahdollisia tarinoita kohtaan. Tekisi hirveästi mieli piirtää fan arttia Auran Salainen puutarha -ficciin, mutten voi muuten kuin koneella, ja koneella taas en jaksa piirtää. Olen ollut sillä jo muutenkin enemmän kuin tarpeeksi.

Jätän systeemini tekemättä lähinnä siksi, etten halua pakata sitä teipattua laatikkoa uudelleen. Se on isotöinen ja ihan järkyttävän painava. Ihmettelen, miten jaksan kantaa sen toiseen kerrokseen ja huokaisen helpotuksesta ajatellessani, etten asu kolmannessa. Pyöräkin pitäisi viedä huushollin varastoon. Varaston avainkin löytyi. Pitäisi käydä tyhjentämässä postilaatikko, mutta kai joku on sanonut Tertulle että käy tyhjentämässä sen ennen kuin tulee tänne. Se kai tulee huomenna tai joskus, tai sen käsityksen minä olen saanut. Ilmeisesti Jorkke tulee kans täällä käymään kun nuo suunnittelee sitä yhtä muistotilaisuutta. Tai siis sitä, mitä kukakin tekee. Niillä on kaksi päivää aikaa saada systeeminsä kondikseen. Olen kyllä luvannut auttaa niitä.

Ne, ovat siis äiti ja nuo jo mainitut ihmiset plus muutama muu hyyppä jotka on luvanneet auttaa. Itsehän olen varmaan joko tarjoilijana tai muuna huseeraajana siellä ja imuroin ja ehkä järjestelen. Äiti tekee kaljaa, vaikka vanhaa on kellarissa. En ole muistanut juoda, se on kumma se. Ensi viikko on torstaihin asti hektinen. Maanantaina on suunnittelupäivä, jolloin tilaisuus organiseerataan, sitten toteutetaan pari päivää, sitten se on ja sitten seuraavana päivänä siivotaan ja sitten alkaa tavaroiden palauttaminen.

Sitten kun suinkin pääsen, lähden kämppään viemään tavaroita kun en tänään päässyt Lahjan kyytillä sinne. Ei olisi kyllä mahtunut mukaan kuin kaksi laatikkoakaan, ja tarvitsen niiden lisäksi ainakin muutaman muovikassillisen vaatteita ja pyyhkeitä ja sellaista. Ja pitää ostaa ihan hitosti kaikkea. Tein viime yönä kolmen maissa ostoslistan, mutta joku oli kai hävittänyt sen. En olisi kuitenkaan saanut unta, joten söin ja kirjoittelin listaa. Sitten lueskelin vähän aikaa ja joskus puoli neljältä painuin pehkuihin.

Olin siis eilen lipunmyynnissä tansseissa. Join kahvia tavallista vähemmän, mutta kiitettävästi kuitenkin, söin rasiallisen extra väkeviä Mynthoneita, jotka olivat aika pahoja, ja join myös vähän jotain jännää vissyvettä. Olisi siellä ollut ruokaakin, mutten syönyt. Pitää muuten etsiä se ostoslista. Kheh. Mutta. Ensi viikon jälkeen on pakko muuttaakin. 

Otsikossa mainitun laulun päähenkilöön liittyvän kirjan lukeminen kuuluu pääaktiviteetteihini tällä erää. Laulussa vaan on aika pirusti virheitä (his eyes were flaming gold, lover of the Russian queen, then they shot him until he was dead...). Kylmäkatseinen herrahan ei kuollut siihen että sitä ammuttiin, se piti vielä sitoa ja heittää Nevajokeen (oliko se se vai joku muu joki? En muista.) jään alle ja yhäkin se sai siteet auki, mutta kuoli hukkumalla jäätymisen, verenvuodon, myrkytyksen tai aivojen tai sisäelinten murskautumisen sijaan. Ne kuvat siitä olivat aika creepyjä ja se kirja aikamoista kapulakieltä. Olen kuullut jostakin että venäläiset kirjailijat kirjoittavat aika rönsyilevästi niitä tekstejään, täytyy sanoa että "niin näköjään tekevät". Vaan enpä olisi itsekään osannut kirjoittaa kirjaa kummemmin, kyllä se on kätevästi raapustettu ja jännänoloinen. Enhän minä sitä vielä kokonaan ole lukenut siis.