Koska olen nyt etsiskellyt suomenkielistä roolipeliä, jossa voisin aikaani kuluttaa ja iltojani istuskella yhteisen tarinan äärellä, mielikuvitusmönjiäni ympäriinsä valutellen ja kerrontaa sanan säilällä kiemuraisensuovistisesti vuollen, olen tutustunut moniin suomenkielisiin roolipeleihin. Niitä olen löytänyt roolipelilistausten ja sivujen omien linkkien kautta ja käyttäen apuna myös ah niin kuuluisaa hakukonetta, jonka nimi alkaa G:llä. Olen huomannut, että roolipeleissä on muutamia perustyyppejä, joita välillä kävelee vastaan. Koska minua ärsyttää oikeasti mieltäni kiinnostavien hyvien ja ennen testaamattomieni roolipelien määrä on suomen kielellä kovin vähäinen, löysin itseni kirjoittamasta jonkin sortin rantinkia roolipelien yleisestä ongelmoitumisesta ja niistä ah niin ihanista arkkityypeistä.

1. Fantasiaroolipelit

1.1 Pakkoväännökset

Tähän kategoriaan kuuluvat ne roolipelit, jotka ovat genreltään fantasiaa, ja joista selkeästi huomaa, että tekijällä/tekijöillä on ollut mahdoton vimma tehdä roolipeli ja he ovat ajatelleet fantasian olleen joko kivaa, mielenkiintoista, normaali genre roolipelille tai sitten vain kävijöitä vetävää. Jos roolipeli on pakkoväännös, se ei elä pitkään tai jos se kävijöiden möyrimisen vuoksi ryömiikin pitemmälle, se naurattaa osin silloisia kävijöitään tiettyjen, kohta mainittavien asianhaarojen takia.

Yksi näistä asian haarautumisista ja pilkkoutumista on nimistö. On valtio Hublagyhd, jota hallitsee suuri ja mahtava kuningas Abagrew, jonka pettää pahisherra (tietysti isokenkäinen maagi, pappi tms.) Lorytha joka kaappaa vallan itselleen monimutkaisen suunnitelman ja suuren kätyriliudan avittamana (kuningas Abagrew tietysti murhataan) ja koko grybdien kansakunta saa kärsiä. Pelaajat sitten pelaavat näitä Hublagyhdin surkeita ja vähemmän surkeita asukkaita, jotka joutuvat pienissä elämissään varomaan niin goboba-mörköjä, piruja kuin salamurhaajiakin.

Kliseillä, ennalta-arvattavuudella ja loppujen lopuksi pelifoorumin (nämä ovat usein foorumipelejä) vähäisillä viestimäärillä ratsastamista vain, koska roolipelit ovat cooleja ja ylläpitäjyys se vasta onkin.

1.2 Idea hyvä, toteutus kusee

Näitä näkee yllättävän vähän. Yleensä hyviä ideoita ei joko ole ollenkaan, tai ne on tehty hyvin laadukkaasti. Perusesimerkki Ihtk-pelistä on, että otetaan kiva idea, laitetaan se ei-niin uniikin oloiselle nettisivustolle (jonka ulkoasu on vapaakopsailusivustolta [jotka tästä huolimatta ovat käteviä ja hyödyllisiä koodaustaidottomille] ja muuallakin nähty tai vaihtoehtoisesti freewebsin easy -leiska tai muu valmisväännös) ja esitellään pelin sivun kuvinakin pelkästään rändöömi-kuvamanipulaatioita, jotka on tehty vapaakopiointisivustoilta kopioituihin kuviin GIMPillä (eipä sillä, se on ilmaiseksi ohjelmaksi hyvin kätevä lajiaan). Vielä pahemmaksi menee, jos ulkoasu on kopioitu jostakin luvatta tai kuvat on vain googletettu ja siepattu kysymäti.

Myös auttamaton määrä kirjoitusvirheitä kuuluu Ihtk-pelien vakiotuntomerkkeihin. Yhdys sanat ovat virheellisiä, kaksoiskonsonanteja on kirjoitetu puuteelisesti, Isoja Alkukirjaimia On Väärissä Paikoissa,välimerkkejä on käytetty väärin!!! ja niin edelleen. Jos pelin sivuilla vielä käsketään kirjoittaa kunnollista suomea, alkaa tätä inehmoa pian naurattaa.

Ihtk-peleistä on myös lievempiä versioita, eli kaikkia tuntomerkkejä eivät kaikki ihtk:t täytä. Lievät ihtk:t voisi helposti korjata ulkoasun vaihtamisella tai kirjoitusvirheiden korjaamisella, ja lievä ihtk:us voi olla vain merkki tekijän huolimattomuudesta. Ihtk-pelejä voi olla muitakin, kuin fantasiapelejä, mutten ole nähnyt muunlaisia.

1.3 Toteutus hyvä, idea kusee

Näitä näkee edellisiä useammin ja tämä on usein nimenomaan fantasiapelien ongelma. Thik-pelit ovat sukua pakkoväännöksille, mutta ovat paremminkin niiden aatelisia pikkuserkkuja kuin sisaruksia. Thik-pelien tekosyystä en tiedä mitään, ehkä ne ovat kehkeytyneet randoomisti jonkin mahdollisen juoni-ideaheiton ympärille aikojen saatossa tai jotain, en tiedä. Myös makuasiat astuvat kuvaan, nimittäin ideat todennäköisesti ovat joidenkin muiden ihmisten mielestä briljantteja, mutta itse vain en lämpene niille.

Thik-pelit ovat heikkoideaisia tapauksia, jotka on ehkä perustettu yleisen hauskanpidon ympärille, mutta ulkopuolisille ne eivät aiheuta "pakkoliittyäheti!!11"-kohtauksia, vaikka ne olisivatkin mukavia pelata. Sliipattu ulkomuoto kuitenkin on kätevä, eikä peliä ole sotkettu Hithlareg-oglomog-tyylin nimillä, liiallisilla ulkoaopeteltavilla asioilla tai muilla ihme kommervenkeillä. Toteutus hyvä tarkoittaa sitä, että sivusto ja tekstit ovat kätevät, asialliset ja myös näyttävät kivoilta, ollen myös selkeät ja käyttäjäystävälliset. Ainoa feilinki on vain se juoni tai idea. Myös kopiopelit ovat thik-pelejä, samoin jotkut fanipelit, joskaan eivät kaikki.

1.4 Eepospelit

Nämä ovat niinikään fantasiapelejä, yleensä joko pakkoväännöksiä tai erittäin hyvin toteutettuja sekä kosmeettisesti että idean puolesta. Ongelma vain on se, että sivustolla on infoa tuhannesta ja yhdestä asiasta ja potentiaalinen liittyjäehdokas saa sen käsityksen, että aloittelijan pitää hallita kaikki pelaamisen osa-alueet sen ja sen heimon historiasta ja nimistöstä ja tarustosta lähtien. Toki ne ovat tärkeitä asioita jos maailma on kovinkin laaja ja monimutkainen, mutta ehkä osan infosta voisi tiivistää tai edes helpottaa aloittelijan taakkaa (ja vähentää kopiointia) laittamalla osan infosta näkymään vaikkapa vain rekisteröityneille käyttäjille, jolloin infotulva ei hukuttaisi aloittelijaa heti alkuun.

Usein nämä pitkät tekstit ovat myös aika puuduttavasti kirjoitettuja, jolloin niiden opettelusta tai edes läpilukemisesta tulee varsinainen taakka, joka voi jopa katkaista potentiaalisen liittyjäehdokkaan selän.

1.5 Perushyvät pelit

Eli ne, jotka eivät juuri jää mieleen, eivät loistavuudessa, mutteivät myöskään ole missään mielessä huonoja. Ne eivät välttämättä ole massakamaa, vaikka osa sitä onkin, vaan ne voivat olla myös tietyllä tapaa samanlaisia kuin jokin muu valtavirrasta poikkeava tai vain muuten vähän värittömiä.

Perushyvät pelit ovat useimmiten minun kohdallani niitä pelejä, jotka on toteutettu hyvin periaatteessa kaikessa mielessä ja joissa näyttäisi olevan kohtalaisesti myös pelaajia, mutta jotka eivät muuten vain iske, ehkä idean, pelattavien lajien tai fandominsa puolesta, ehkä muuten vain. Tämä on genreyleispätevä kategoria.

1.6 Loistavat, mutta vääränlaiset pelit

Nämä ovat sellaisia pelejä, jotka loistavat kirkkaana tähtenä toteutuksen suhteen, mutta ovat perushyvien pelien lailla vääränlaisia itselleni, idean, lajiston tai fandomin tms. perusteella, tai pelityyli ei ole sopiva.

1.7 Loistavat pelit

Toteutus uljas, idea hyvä, pelimekaniikka kunnossa, infoa on tarpeeksi herättämään kiinnostus ja inspiroimaan hahmonvääntöön, muttei niin paljon liikaa, että siihen hukkuisi ja koko homma menisi plörinäksi sen takia.

Näitä saa minulle ehdotella jos löytää. Ne voivat olla periaateessa mitä genreä tahansa, ne voivat olla fanipelejä (kunhan fandom kolahtaa isolla K:lla), ne voivat olla melkein mitä vain, kunhan ne ovat loistavia.

1.8 Huonot pelit

Nämä ovat loppujen lopuksi harvinaisia ja tämä kategoria on genrejen suhteen yleispätevä. Huonot pelit ovat huonoja hyvin monin jo edellä mainituinkin tavoin, mutta ilman edellä mainittujen motiiveja olla huonoja. Ne vain ovat sitä.

2. Nykyaikapelit

2.1 Koulupelit

2.1.1 Taikakoulut

Toteutettu kaikentasoisesti, suurin osa on niinsanotusti perushyviä, mutta loistavia en ole tavannut. Taikakoulupelit eivät kiinnosta itseäni lähinnä siksi, että vaikka Harry Potter -fandom onkin lähellä sydäntäni, en tunne olevani tarpeeksi pro sen maailmantuntemuksessa jotta voisin pelata hahmolla joka kuuluu siihen, tai vaihtoehtoisesti siksi, etten osaa tehdä hyvää oppilashahmoa pelattavakseni. Harry Potter -maailma ei toimi mielessäni ilman HP-hahmoja ja niitä ei useinkaan ole koulupeleissä. Osassa toki on, mutten niissäkään osaisi junailla hahmoani ficinomaisiin seikkailuihin, joihin soolokerronnalla pääsen helposti ja joka olisi soolokerrontana minusta kivaa.

Myös muiden fandomien pelejä ja originaalipelejä löytyy tältä saralta. Muista fandomeista en tiedä senkään vertaa (ainakaan niistä, joista on tehty pelejä) ja vaikka pitäisin fandom-maailmasta, en ole kiinnostunut laittamaan omaa hahmoani sinne. Originaalimaailmapelit taas ovat osoittautuneet ns. perushyviksi peleiksi suurimmalti osin, eivätkä ne ole iskeneet maailmana kuin tuhat volttia, joten ei ole tullut hahmontekopaloa niihinkään.

Näistä löytyy myös ei-nykyaikaan sijoittuvia osapuolia, mutta sama teksti pätee niihinkin.

2.1.2 Japani

En ole mikään suuri japanifani, joten japanipelit eivät saa kannatustani sen vuoksi. En tiedä Japanin koulujärjestelmästä juuri mitään, enkä myöskään ole kovin kulttuuritietoinen. Olen liian laiska ottamaan selvää, eikä tavallinen teinisaippuaooppera ihmissuhdepeli, joita koulupelit kai usein ovat, saa minua lämpenemään niin paljon että jaksaisin ottaa selvää.

Vaikka pidän monista animeista ja luen muutamia mangoja, se ei tarkoita sitä, että fanittaisin Japania ja ihkuttaisin sen yhteiskuntaa niin paljon että kopeutuisin koulupelaamaan.

2.1.3 Sisäoppilaitokset

Nivoutuvat osin taikakouluihin ja ehkä osin myös Japaniin, en tiedä onko japanisisäoppilaitospelejä tehty, enkä muista, onko niitä kävellyt vastaan.

Sisäoppilaitospelit ovat usein joko Japanin kohdalla mainittuja ihmissuhdepelejä, tai sitten ne kertovat jotenkin sadistiset periaatteet omaavista opinahjoista tai muuten erikoisista kouluista. Mikäs siinä, mutta itselleni riittää ihan vain yksi koulu jota käyn, ja se on irl-lukio.

2.2 Kaupunkipelit

Näitä en viitsi pelata, vaikka ne ovatkin usein hyvin toteutettuja. Juonet ja ideat ovat liian usein pelkkää tavallista elämää, ihmissuhteita, pahismättöä tai tavallista sotaa.

3. Tulevaisuuspelit ja menneisyyspelit

3.1 Keskiaika

Nivoutuu niin usein fantasian kanssa yhteen, että tekstiä on turha kirjoittaa tästä sen kummemmin. Nämä sisältävät joka tapauksessa jopa kliseisen usein sotia, mutten kyllä väitä että keskiaika olisi ollut jotenkin erityisen rauhallinen aikakausi oikeassakaan elämässä.

3.2 Tulevaisuus

3.2.1 Scifi

Hyvin usein fantasiaan sidottua tulevaisuuspelausta. Scifipelejä ei oikeastaan näe useinkaan. Näitä on jopa liian vähän, sillä voisivat olla jopa mielenkiintoisia.

3.2.2 Dystopia

Henkilökohtaisesti en ole kiinnostunut pelaamaan maailmanlopun runtelemassa maassa tai luonnonkatastrofien raiskaamilla alueilla. Tai niiden, joille on pamahtanut ydinpommi tai joissa on muuten radioaktiivista tai muuten haitallista... Tai joissa on paljon mutantteja ja zombeja.

Hahmoillani on syy elää, tai ainakin he haluaisivat elää niin kauan, että he näkevät syynsä elää.

4. Eläinpelit

4.1 Hoitolat

En varsinaisesti omaa mitään virtuaalihoitoloita vastaan, mutta ongelmani on se, etten näe niissä mitään järkeä. Virtuaalieläin ei korvaa oikeaa lemmikkiä ja jos tahdon hoitaa lemmikkiä, hoidan sitä. No, lohikäärmettä ei ehkä voi ottaa kerrostaloyksiöön lemmikkieläimeksi, mutta pointti on ehkä sama ja elukka rinnastettavissa johonkin arkisempaan liskoon ja pelaaminen hoivatarpeeseen.

Ehkä se on ikäkausikysymys, ehkä ei.

4.2 Koiraeläinpelit

Kaupunkipelit, fantasiapelit, keskiaikapelit, dystopiat, scifi... Melkein kaikenlaisia koiraeläinpelejä on. Ne, mitä en ole jo kokeillut, eivät herätä minussa kiinnostusta juurikaan, mitä nyt yksi realistinen susipeli ehkä vähän näppejä poltteleekin, ja ne, joita olen jo kokeillut olen päättänyt syystä tai toisesta lopettaa ja aion pysyä päätöksessäni.

Koiraeläinpelejä on ihan hillittömän paljon ja niitä löytyy moneen junaan. Niitä on hankala yleistää mitenkään - ja sitähän minä olen kaiken kanssa häpeilemättömästi tehnyt koko rantingin ajan - vaikka yrittäisi. Niitä on paljon, ne ovat suosittuja ja niissä pyörii monenlaista väkeä, vaikka olen huomannut tiettyjä ihmistyyppejä, joita niissä pyörii eniten. Ehkä ryhmän samankaltaisuutta löytyy eniten juuri tästä porukasta.

4.3 Muut eläimet

Näitä on myös moneen lähtöön, mutta suurimmaksi osaksi nämä ovat hyvin toteutettuja tai perushyviä, ehkä jopa loistavia joissa on joku pieni härö tai makuero jonka vuoksi en liity niihin. On kissaeläinpelejä, hevospelejä, lohikäärmepelejä ja niin edelleen. En kuitenkaan ole kovin kiinnostunut pelaamaan näillä elukoilla, vaikka yksi kissaelukkapeli vaikutti varsin jännältä.

En ehkä ole eläinpeli-ihmisiä, se mainittakoon. Olen ollut ennen susipeli-ihminen.

5. Fanipelit

Fanipelit ovat kivoja, jos löytää oikean fandomin. Nämä ovat usein hyvin laadukkaita, mutta aina väärää fandomia joten minusta ei ole niiden pelaajaksi.

 

Hyvin subjektiivisesti, suorasti ja käävästi. Seulonnasta selvinneille Siperialle, Ab Lupukselle ja Pantheralle erityismaininnat siitä, että ne onnistuivat haravoitumaan mielenkiintoisiksi. Tosin, Siperiassa olen ollut ja teknisistä ongelmista johtuneen poissaoloni jälkeen en tahdo sinne puolivillaisella hahmollani takaisin, Ab Lupus tuntuu hankalalta koska en ole virtuoosi susien elekielen kanssa ja se on susipeli ja Pantherakin on eläinpeli, joskin taikavoimaisella ilveksellä pelaaminen on ihan mahdottoman kiehtova ajatus.

Suositelkaa siis minulle hyviä roolipelejä, jotka selvittävät seulan.